Taas sain tukea hankintojen lakiasiantuntijoilta sille, että käytettävyyden (laadun) paikka on tarjouspyyntöjen vähimmäisvaatimukset, ei valintakriteerit
Kävin eilen 13.9. kuntamarkkinoilla.
Kuuntelin muun muassa Pilvi Takalan (PTC Services) esityksen hankintojen
markkinaoikeuscaseista.
On
paljon väärinkäsitystä siinä, miten laatua pitäisi edellyttää tarjouspyynnöissä,
jotta sitä oikeasti saadaan.
Pilvi
esitti oheisen valaisevan kuvan. Siinä tarjouspyynnön vaatimukset ovat
havainnollisesti esitetty kolmessa kategoriassa:
- minimum requirements for the company (vähimmäisvaatimukset)
- minimum requirements for the work (vähimmäisvaatimukset)
- award criteria (valintakriteerit)
Pointti,
joka ei suoraan näy kuvasta mutta tuli esiin keskustelussa on se, että laatu
pitäisi pyrkiä sisällyttämään noihin "minimum requirements for the
work", ja antaa hinnan ratkaista.
Juuri
näin se minunkin mielestäni pitää mennä käytettävyydenkin suhteen (ks. esim.
Hesarin vieraskynäni 1.7.12).
Pilvi sanoi,
että rajankäynti sen kanssa, mitä laittaa minimi vaatimuksiin ja
"award" vaatimuksiin on hienosäätöä (näin ymmärsin). Itse
korostaisin, että käytettävyys - se laatutekijä, jota siis itse edustan -
nimenomaan pitää sisällyttää noihin vähimmäisvaatimuksiin, ja antaa hinnan
ratkaista. Jonkin verran voi käytettävyyttä voi mahdollisesti laittaa
valintakriteereihin, mutta pitäisi ymmärtää, että kyseessä on silloin
"ylilaatu" (Pilvin kalvossa Award criteria).
Eli
sellaiset tarjouspyynnöt ovat täysin epäloogisia, joissa vertailuperusteissa
laatu on luokkaa 65% ja hinta 35%. Sillä tavalla kun ei oikeasti saa laatua
välttämättä lainkaan.
