Käytettävyystyö ei ole rutiinia. Käytettävyyttä ei varmisteta käyttäjäkeskeisillä prosesseilla tai menetelmillä: ei käytettävyystestauksella, käyttäjätutkimuksilla, käyttötapausmäärittelyillä, käytettävyysohjeistoilla.
Asiaa on tutkittu tieteellisesti Rolf Molichin vetämissä CUE -tutkimukset: http://www.dialogdesign.dk/CUE.html. Yksi tulos vaikkapa se, että kun yhdeksän (9) käytettävyystestiryhmää testasi samaa kohdetta, niin 75% raportoiduista ongelmista löysi vain yksi ryhmä.
Voidaan ajatella ja usein sanotaankin, että käytettävyys on nuorehko ja ei vielä kyspä tieteen ala. Ja sitä kautta nähdään selitys tällaisille tutkimustuloksille.
Itse kuitenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että pointti on se, että käytettävyys on olennaisesti "älytyötä". Käytettävyystyöhön liittyy vain vähän rutiiniasioita. Näitä ovat ehkä sellaiset kuin käyttäjien rekrytointi, käytettävyystestien logistiset järjestelyt ja perusrutiinit.
Mutta käytettävyyden varsinaisen substanssin laatua eivät mitkään menetelmät takaa. Molichin tutkimuksessa todettiin, että käytettävyystestien tulokset olivat ihan erilaiset riippuen siitä kuka testejä sattui tekemään. Väitän, että vielä suurempi hajonta on tilanteessa, jossa pitäisi valita sopivia käytettävyystoimenpiteitä tiettyyn projektikontekstiin. Ja erityisesti väitän, että aivan liian yleisesti valitaan "oikeaksi" toimenpiteeksi käytettävyystestaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti